Tiikeri, pieni pörheltäjämme 28.03.10
Tiikeri oli meillä alusta asti. Hän on siis ollut meillä silloin kun meillä oli myös Seepra, Saku ja Rubert ja myös silloin, kun saimme Lenan, Herkun, Kengun ja Uneliaan. Kun saimme kolmoset (eli Herkun, Kengun ja Uneliaan), niin yritimme myös tutustuttaa Tiikeriä niiden kanssa. Tiikeristä olisi tullut kolmosköörille mainio isukkihahmo. Mutta Tiikeri oli siihen hommaan liian kiltti. Kun yksi kolmosista halusi tehdä lähempää tuttavuutta Tiikeriin vetämällä tätä viiksikarvasta, ei Tiikerille tullut mielenkään tehdä samaa tälle.
Kaikki tapahtui kovin nopeasti. Yhtäkkiä ennen niin touhukas ja seuranhakuinen Tiikeri laihtui ja vetäytyi omiin oloihinsa. Olihan pikkuisemme jo yli 3-vuotias, mutta tähän asti hän oli ollut ikäisekseen aina niin pirteä, energinen ja utelias. Nyt Tihulainen kyyhötti pienenä keränä nurkassa ja huomasimme heti, ettei kaikki ollut niin kuin piti.
Tiesimme, ettei Tiikeri jaksaisi enää kauaa ja että hänellä oli paha olla, mutta toivoimme silti, että niin kuin Seepra-velikin, myös Tiikeri voisi nukahtaa viimeiseen uneensa meidän sylimme lämmössä. Heijasimme pikkuista perjantai-illan sylissä ja laitoimme yöksi lämpimän villasukan terraarion perälle, jotta hiirulla ei olisi niin kylmä. Lauantaina 9.1.2010 pieni sinnittelijämme kyyhötti yhä terraariossaan ja veimme Tiikerimme lääkäriin. Rakas hiirulaisemme pääsi viimein Seepra-veikkansa luo hiirujen taivaaseen.
Aikaa on vierähtänyt tammikuusta, jolloin jouduimme hyvästelemään rakkaan Tiikerimme. Ensin Tiikerin poismeno oli niin arka asia, ettei siitä halunnut kirjoittaa ja sitten se taas jotenkin jäi. Tiedämme kuitenkin, että Tiikerillä on nyt hyvä olla. Olemme iloisia ja kiitollisia, että Tiikeri oli ilostuttamassa meitä ja antoi meille mahdollisuuden saada viettää hänen kanssaan monen monta pörhelöistä hetkeä.
28.03.10 klo: 20:38