Lena pieni sylipupu 09.04.11
Rakas Lenamme menehtyi 21.12.2010 eli ihan joulun alla. Tulimme alkuillasta kotiin ja suru oli suuri, kun huomasimme, että pieni suloinen hamsterimme oli lentänyt taivaaseen. Vaikka yritimme ajatella, että hänellä on siellä hyvä olla, tuntui silti kurjalta ja murheelliselta, kun tajusimme, ettemme enää saisi viettää aikaa Lenamme kanssa.
Olihan Lena jo kaksivuotias. Pieneltä söpöläiseltä oli lähtenyt jo aika paljon karvaa lähiaikoina ja näytti kun hän olisi vähän ontunut toista takajalkaansa. Lenasta oli tullut rauhallisempi sylissä ja hän saattoi jopa ottaa kädessä torkut, kun häntä hieroi kevyesti. Juuri se Lenassa muuten olikin ihanaa: hän tykkäsi olla paljon sylissä ja nautti kosketuksesta, kun taas pojan veitikkamme ovat sellaisia vipeltelijöitä, etteivät tahdo kauaa paikoillaan pysyä!
Eli vaikka Lenan poislähtö itkettikin ja tuli lopulta kuitenkin niin äkkiä, niin olemme iloisia, että se tapahtui tuolloin, jolloin olimme itse kotona. 3.1.2011 elämämme mullistui, koska meille syntyi ihana, pieni Wilhard-niminen ihmislapsi ja vietimme luonnollisesti muutaman päivän sairaalassa poissa hiirulaistamme luota. Olisi ollut kamalaa, jos Lena olisi menehtynyt sillä välin. Nyt saimme surra Lenaa rauhassa kotona ja sen jälkeen vuorostaan iloita poikalapsemme syntymää.
09.04.11 klo: 21:06Video jyrsijän elämästä 30.12.10
Gerbiilit.com toivottaa hyvää joulua!
Marraskuun saldoa 05.12.10
| WC-rulla | 74 |
| Talousrulla | 27 |
| Kanamunakenno | 26 |
| Muropaketti | 9 |
| Keksipaketti | 49 |
| Pienet laatikot | 13 |
Marraskuussa tapahtui paljon, vaikka päivityksiä ei sivuilla näkynytkään. Toivottavasti nyt joulukuussa saamme poikien joulukuvia tänne ja Lenan joulupuurokuvat!
05.12.10 klo: 23:27
Huh hellettä ja tulehduksia 04.08.10
Ensin oli harvinaisen pitkään kestäneet helteet. Tuuletin oli välillä hyrräämässä poikien terraarion ja Lenan häkin vieressä, jotta heilläkin olisi ollut hieman vilpoisemmat oltavat. Pitkään tuuletinta ei kuitenkaan uskaltanut pitää hurisemassa pikku karvakuonojen luona, ettei kukaan vilustu. Lena siirtyi helteen vuoksi laatikon pahnojen seasta nukkumaan häkin nurkkaan ja Herkku loikoili puumökin päällä mahallaan. Vuorotellen pikkuiset pääsivät myös kädessä olleessaan haistelemaan jääkaapin ovesta viileää ilmaa, jotta heillä ei olisi niin tukalaa lämpimissä oloissa.
Sitten huomasimme, että Uneliaan vasen silmä on vain puoliksi auki ja silmän sisäsyrjällä oli rähmää. Puhdistimme silmää ensi pari päivää, mutta varasimme sen jälkeen varmuuden vuoksi eläinlääkärin. Lääkäriin pääsi myös Unskin veikat. Kengu tuli mukaan vain seuraksi, mutta Herkun nenä oli ollut jo pitkään vähän verinen ja sitä oli puhdisteltu useamman kerran viikossa. Nyt päätettiin näyttää lääkärille Herkun nenää samalla.
Unski ja Herkku ovat yleensä hyvin kilttejä kavereita, mutta liika on heillekin liikaa. Unski ei tykännyt lääkärin vieraasta hajusta ja näykkäsi häntä pari kertaa. Onneksi pikkuinen kuitenkin vähän rauhoittui äidin sylissä ja oli liikkumatta silmätippojen laiton ajan. Tosin liikkumattomuus saattoi johtua ihan puhtaasta järkytyksestäkin, sillä Unski ei liikahtanutkaan, vaan oli tarrautunut käteen tiukalla otteella.
Herkkua lääkäri piti taas ihan vieraissa asennoissa väärinpäin masu kohti kattoa. Lisäksi lääkäri nosti Herkun kantokopasta kissanpentu-otteella, eli niskavilloista, joka oli jo vanhemmista järkyttävää katseltavaa. Ei siis ollut ihme, että Herkku sai tarpeekseen ja puraisi syvät, laastareita vaatineet haavat lääkärin molempiin peukaloihin. Äitiä ja isiä hymyilytti: onpa meillä fiksu poika ja ihan oikein tyhmälle lääkärille, joka käsittelee meidän pikkuhiirua ihan väärin!
Noh, epämukavien tutkimusten jälkeen Unski sai mukaan silmätippoja ja Herkku Terra Poly vet-salvareseptin. Tippoja laitetaan Unskille kolmesti päivässä ja Herkku saa voidetta kahdesti. Lääkkeiden anto on varmasti poikien mielestä ihan yhtä hirveää kuin tuoreessa muistissa oleva lääkärikäyntikin, joten äiti ja isi eivät ole nyt kovin suuressa suosiossa…
04.08.10 klo: 21:22Ruokaelämyksiä 11.07.10
Uneliaasta on vähitellen kehittynyt ennakkoluuloton uusien makujen maistelija. Kun pojat vuosi sitten muuttivat meille, oli jopa pähkinä ja manteli niiden mielestä tosi eksoottisia ja kesti jonkun aikaa, että pojat uskalsivat maistella niitä. Ja vaikka Herkkusuu onkin tämän perheen ahmatti, niin nykyään Unelias on se, joka menee ensimmäisenä maistelemaan uusia ruokatuttavuuksia.
Ennen esimerkiksi puuroista kelpasi vain riisipuuro ja kaikki muut puurot jäivät koskematta. Mutta nyt Unski on mennyt innokkaana haistelemaan ja maistelemaan myös manna- ja kaurapuuroa ja tämä on saanut myös Kengurun kiinnostumaan ja kipittämään Unskin perässä maistelemaan. Vaikka Herkku syö edelleen määrällisesti eniten, niin hän taas ei ole niin puurojen perään. Herkulle maistuvat enemmänkin kunnon siemenseos, Cheerios-murot ja tietysti joskus annettavat herkkupalat, kuten pähkinät, muromysli ja mantelit.
Lena taas on ainoa, joka on juuston perään. Keksimme tarjota Oltermannia Lentulle pari kuukautta sitten ja sitä uppoaisi pikkuisiin poskiin mielettömät määrät. Tähän asti muut eivät ole vielä juustosta innostuneet, joten Lena pitää itselleen Oltermanni-Prinsessa-titteliä.
Pääsiäislomalaiset 01.04.10
Lena ja kolmoset matkustivat tänään pääsiäislomalle Helsinkiin, jossa he lomailevat viikon verran. Lenttu on jo tottunut automatkaaja ja nuuski maailman tuulia uteliaana takapenkillä häkissään. Pojille autoreissu oli ensimmäinen ja aika jännittävä. Kaikki änkesivät matkakopassaan olevaan ja vessapaperilla vuorattuun kookokseen ja olivat siellä yhtenä mykkyränä lähes koko puolisen tuntia kestäneen matkan ajan. Välillä joku uskaltautui kurkkaamaan kookoksesta, mutta suurimman osan matkasta pikkuiset olivat painautuneina tiukasti toisiinsa.
Poitsut olivat vielä perilläkin hieman epäluuloisia ja pujahtivat heti piiloon matkaterraarioon päästyään. Lenttu taas ei ollut perillä moksiskaan, vaan keräili tyytyväisenä siemeniä ja vessapaperia poskiinsa ja keinui välillä hetkisen myös juoksupyörässään.
Unelias ja Kenguru ihmettelemässä matkaterraariossaan.
